Hexenball

Noniin viimein taas bloggaamassa ! Viime viikko kulu jotenki tosi hitaasti. Koulu meni iha hauskasti, mut kaikki oli loman jälkeen aika väsyneitä ja arkeen palaaminen oli ihmeen vaaiketa. Onneks mun viikkoa piristi se, et mun hoppi tunnit alko vihdoin ja viimein. Oli ihana tunne päästä taas kunnon tauon jälkeen tanssimaan, perhekki ihmetteli illalla ku tulin iha uutena ihmisenä kotiin. Hauskaa oli myös se, et sen tanssikoulun aula oli koristeltu punasella marimekko kuosilla. Pisti pakostaki hymyn naamaa.

Viikonloppu oli aika spontaani ja tapahtumarikas omalla tavallaan. Perjantaina olin Michaelalla yötä. Lauleltiin, Michaela soitti selloa ja juteltiin taas puol yötä. Tosi jännä miettii et olin sen host perheen luona ekaa kertaa yötä jo mun ekalla viikolla täällä. Oon niin kiitollinen et ollaan tutustuttu niin nopeesti ja must tuntuu silt et oltais tunnettu jo vuosia. Lauantai aamupäivänä ei tapahtu oikeen mitää ihmeellistä, mut iltapäivällä menin Ronjalle valmistautumaan mun ekaa "Hexenball":ia varten, jotka kuuluu perinteiseen Fastnachtiin tai Faschingiin(karnevaali). Mulla ei itellä ollu mitään hajua mitä siel tehään,tai miten pukeudutaan mut onneks mulla oli asiantuntija mukana ! Ronjan perheellä oli viis isoa laatikollista täynnä kaikennökösiä ja värisiä Fastnacht vaatteita; leijonapuvuista kokovartalo uikkareihin. Lopulta illalla päästiin lähtemään Unadingeniin päin, jossa juhlat pidettiin. Kaupungin juhlahalli oli täynnä ihmisiä; yläkerrassa soitti bändi ja alakerrassa soi saksalaista iskelmää ja viimesimpiä hittejä.

Johanna, Nadja ja Niciki ilmesty jossai vaiheessa paikalle!

Sunnuntaille mulla ei ollu aluks mitään suunnitelmia kunnes äiti suostutteli et lähtisin kattomaan mäkihyppyä. Lopulta innoistuin ideasta ja lähin soittamaan kavereita läpi ja Michaela suostu lähtemään mukaan! Oli iha kiinnostavaa katottavaa, vaikken oikeestaa oo koskaa ennen mäkihyppyy seurannukkaa. Ku varpaat alko jäätymään lähettiin junalla käymään Titiseessä ottamaan kuvia ja kahville !

Sunnuntain loppu kuitenki aika dramaattisesti nimittäin mun host-veli oli ajanu iskän uudella bemarilla kolarin. Kukaan ei onneks loukkaantunu, mut meiän auto ja se auto johon se kolaroi on molemmat ihan romuna. Ehkä tän jälkee se vihdoin oppii ajamaan vähä hiljempaa. Hankala puoli täs on se, et nyt meillä ei oo autoa ja se tekee tästä landella asumisesta viel hitusen vaikeempaa. Noh eiköhän tästä selvitä!

ps. Pahoittelen, et nää mun postaukset on ain superpitkiä, mut en vaa osaa kirjottaa useemmin, eikä täällä läheskään joka päivä tapahdu mitään kiinnostavaa. ja tupla ps. tuun hulluks pääkivun kanssa, tänää jo neljäs päivä putkeen.