Tiiän et laitoin just mun Pariisi postauksen tänne, mut nyt mulla tuli joku ihmeen kirjotusfiilis. En oo varmaan vielä kertonu mun tarkkaa lähtöpäivämäärää ja se on siis 23.6. Mun perhe tulee tänne jo 21.6 autolla ja lähdetään siitä reissaamaan vähän saksaa ja lopulta tanskan ja ruotsin kautta kotiin. Mua jännittää nyt jo niin paljon. Senkin takia oon tässä viimeaikoina yrittäny enemmän pitää yhteyttä Suomeen ja ystäviin siellä, ettei tuntuis niin oudolta taas palata.
Tiiän, et mun ei vielä pitäis alkaa miettii lähtöä, mut koko ajan ku mietin jotai, mitä mun pitäis vielä tehdä, huomaan, ettei mulla oo enää paljon aikaa. Loman jälkeen oon viikon koulussa, sit on Berliinin matka ja siinä ollaanki jos toukokuussa ja siinä vaiheessa aika lentää jo niin nopeesti eteenpäin.
On jotenki tosi hassua ajatella kaikkea, mitä oon täällä jo kokenu ja eläny. Musta tuntuu ihan siltä ku olisin ns "rakentanu" ittelleni täällä oman elämän ja oon siitä oikeastaan aika ylpeä. Mulla on täällä toinen perhe, koti, ystävät, harrastukset.. mitä muuta siinä voiskaan toivoa? Tietysti täälläkään oleminen ja eläminen on välillä edelleen hankalaa. Välillä on niitä päiviä, kun ei millään jaksais raahautua kouluun tai jutella kenenkään kanssa ja taas välillä ei jaksa odottaa kouluun menemistä, mut eiköhän se ihan Suomessakin oo sellasta. Pitäis nyt vaan yrittää nauttia joka hetkestä täällä.
Ainii toinen asia, jota en varmaan oo mainunnu on se, et oon ollu jo hiihtolomasta asti kipeenä ja senki takia en välillä meinaa jaksaa tehä mitään. Nyt tänään viimein raahauduin lääkärille ja ei ihme ku korvat ja keuhkot on tulehtuneet. Sain nyt antibiottikuurin ja toivottavasti tästä vihdoin paranis, et vois taas treenata salillaki kunnolla yskimättä.
