I'm not ready for this

Lauantaina on sit jo lähtö, enkä todellakaan oo valmis vaikka tavarat onki jo melkeen pakattuna. Tänään kävin koulussa vielä sanomassa hyvästit kaikille ja seki oli jotai niin epärealistista. Ei sitä vaa viel tajuu et tässä ollaan lähdössä jonnekki ,vaikka lopulta kaikki itkiki. Tulee vaan nii ikävä kaikkia arkipäiväisiä pienia asioita, joita tuli kavereiden kanssa tehtyä, eikä se kuitenkaa oo ihan sama asia jos tänne myöhemmin tulee käymään. Sillon sitä on kuitenki täällä enemmän vaa käymässä ja vieraana.
 Nyt illalla mun perhekki tuli tänne ja syötiin kaikki yhdessä. Jotenki must vaa tuntu siltä, et ne ei sovi tänne tai siis tähä mun elämään saksas. Tietenki oon ilonen siitä, et näin niitä taas uudestaa, mut oikeestaa tuntu vaa silt et en olis ees ollu poissa ollenkaan.. Toisaalta se on iha hyvä asia, mut toisaalt häiritsevää koska oon ite kuitenki muuttunu ja kasvanu nii paljon. Oon ilonen, et ollaan tääl perheen kaa vaan  huomen ja sitte lähetään muualle reissaamaan. Sit varmaa kaikki on okei, mut nää paikat ja asiat tääl on vaa mulle jotenki nii "yksityisiä" ja must tuntuu vaa tosi ouolta ku jotai mun Suomi elämäst "sekaantuu" siihen. Kuulostaa jotenki karulta, mut sitä on vaa vaikee yrittää kuvailla. Tää mun elämä tääl on vaan aika erilainen Suomesta ja haluun pitää sen jotenki mun omana erityisenä asiana.
Oon tällä hetkellä jotenki tosi stressaantunu ja mulla olis periaatteessa vielä tosi paljo tehtävää, etten sit loppujenlopuks tee yhtään mitään. Onneks saan sentään tän blogin nyt kirjotettua ja pari asiaa läppärillä vielä tehtyä. Eilen juttelin Ainonki kanssa skypessä 1½ tuntia ja pakkailin samalla, koska yksin en olis saanu sitä tehtyä. Oon vaa tosi väsyny koska en oo viikkoon nukkunu, ja mul on huono olo, pää kipee ja kaikki tulee vaa nyt samaa aikaan tästä jännityksestä.

Halusin vielä sanoa, et mun vikat viikot täällä oli ihan mahtavia. Vietin paljo aikaa mun perheen ja ystävien kanssa ja kiertelin täällä ympäriinsä; pidin läksiäiset, lomailin, chillailin uima-altaalla, pidettiin body-painting päivä ja katoin paljon jalkapalloa. Yks kohokohta oli silti eilinen vaellus Hochfirst-vuorelle Hannah:n kanssa, jonka jälkeen ylös tuli yllätyksenä Katharina, Tobias, Angelika ja Julia yli kymmenen ilmapallon ja ison saksanlipun kanssa. Sain läksäislahjaksi kirjan ja kansion, jossa oli kirjeiltä kaikilta kavereilta.
Huomenna kierrellää täältä, jonka jälkeen reissataan vielä saksassa ja tanskan ja ruotsin kautta Suomeen ! Perille tulen 2.7. Kirjottelen viimeistään Suomesta vielä fiiliksiä, mut tärkein juttu mitä varmaan halusin sanoa on, et Vaihtarivuos kannattaa ja tää on ollu unohtumaton kokemus, josta oon saanu enemmän ku olisin voinu odottaakkaan. Mulla on oikeesti toinen koti täällä.