Eilen olin vaan kotona, luin sen kirjan loppuun (hyvä minä !) ja jumituin vähän skypettelemään Rassen kanssa. Aattelin et jutellaan hetki, mut aika nopeesti kolme tuntia vierähti ku ei olla juteltu kunnolla pariin kuukauteen. Tosi outoa jotenki. Toivottavasti ens kertaan ei mee taas kahta kuukautta. Tajusin kans täs et nää pari vuotta jotka nyt on tulossa, on niitä vikoja vuosia ennen ku kaikki menee eri paikkakunnille opiskelemaan, seikkailemaan pitkin maailmaa ja tullaan kaikki olemaan eri paikoissa. Samalla pitäis stressata kirjotuksista,yrittää saada työpaikka ja vaikka mitä. Ehkä stressaan taas liian aikasi, mut niin mä aina teen.
Positiivista on kuitenki se, et mun veli on vihdoin oikeesti alkanu juttelemaan mun kanssa!Ehkä tän seuraavan puolen vuoden jälkee meiän välit olis suht normaalit. Edistyminen on hidasta, mutta varmaa !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti