On the Way

Heippa !

Ollaan perheen kanssa tällä hetkellä Hampurissa ja aattelin vaan sanoa, et kaikki on hyvin ! Ekat päivät lähdön jälkeen oli tosi vaikeita, varsinki ku oltiin niin lähellä kotia, mut vielä niin kaukana Suomi-kodista. Nyt on paljo parempi fiilis ja oon itseasiassa jo aika innoissani Suomesta. Oltiin yks yö Zwingenbergissä perhetuttujen luona, jonka jälkeen jatkettiin Rheinin Laaksoon ja sitä kautta tänne. Huomenna on luvassa Lübeck ja Hansapark ja ylihuomenna Köpis! Tää perheen kanssa oleskelu on taas ihan mukavaa, mut eka se vaan tuntu tosi oudolta. Oikeestaan kaikki lähtemises oli aika outoo, mut ajan kanssa kaikkeen taas tottuu.

Viiden päivän päästä kotona!

I'm not ready for this

Lauantaina on sit jo lähtö, enkä todellakaan oo valmis vaikka tavarat onki jo melkeen pakattuna. Tänään kävin koulussa vielä sanomassa hyvästit kaikille ja seki oli jotai niin epärealistista. Ei sitä vaa viel tajuu et tässä ollaan lähdössä jonnekki ,vaikka lopulta kaikki itkiki. Tulee vaan nii ikävä kaikkia arkipäiväisiä pienia asioita, joita tuli kavereiden kanssa tehtyä, eikä se kuitenkaa oo ihan sama asia jos tänne myöhemmin tulee käymään. Sillon sitä on kuitenki täällä enemmän vaa käymässä ja vieraana.
 Nyt illalla mun perhekki tuli tänne ja syötiin kaikki yhdessä. Jotenki must vaa tuntu siltä, et ne ei sovi tänne tai siis tähä mun elämään saksas. Tietenki oon ilonen siitä, et näin niitä taas uudestaa, mut oikeestaa tuntu vaa silt et en olis ees ollu poissa ollenkaan.. Toisaalta se on iha hyvä asia, mut toisaalt häiritsevää koska oon ite kuitenki muuttunu ja kasvanu nii paljon. Oon ilonen, et ollaan tääl perheen kaa vaan  huomen ja sitte lähetään muualle reissaamaan. Sit varmaa kaikki on okei, mut nää paikat ja asiat tääl on vaa mulle jotenki nii "yksityisiä" ja must tuntuu vaa tosi ouolta ku jotai mun Suomi elämäst "sekaantuu" siihen. Kuulostaa jotenki karulta, mut sitä on vaa vaikee yrittää kuvailla. Tää mun elämä tääl on vaan aika erilainen Suomesta ja haluun pitää sen jotenki mun omana erityisenä asiana.
Oon tällä hetkellä jotenki tosi stressaantunu ja mulla olis periaatteessa vielä tosi paljo tehtävää, etten sit loppujenlopuks tee yhtään mitään. Onneks saan sentään tän blogin nyt kirjotettua ja pari asiaa läppärillä vielä tehtyä. Eilen juttelin Ainonki kanssa skypessä 1½ tuntia ja pakkailin samalla, koska yksin en olis saanu sitä tehtyä. Oon vaa tosi väsyny koska en oo viikkoon nukkunu, ja mul on huono olo, pää kipee ja kaikki tulee vaa nyt samaa aikaan tästä jännityksestä.

Halusin vielä sanoa, et mun vikat viikot täällä oli ihan mahtavia. Vietin paljo aikaa mun perheen ja ystävien kanssa ja kiertelin täällä ympäriinsä; pidin läksiäiset, lomailin, chillailin uima-altaalla, pidettiin body-painting päivä ja katoin paljon jalkapalloa. Yks kohokohta oli silti eilinen vaellus Hochfirst-vuorelle Hannah:n kanssa, jonka jälkeen ylös tuli yllätyksenä Katharina, Tobias, Angelika ja Julia yli kymmenen ilmapallon ja ison saksanlipun kanssa. Sain läksäislahjaksi kirjan ja kansion, jossa oli kirjeiltä kaikilta kavereilta.
Huomenna kierrellää täältä, jonka jälkeen reissataan vielä saksassa ja tanskan ja ruotsin kautta Suomeen ! Perille tulen 2.7. Kirjottelen viimeistään Suomesta vielä fiiliksiä, mut tärkein juttu mitä varmaan halusin sanoa on, et Vaihtarivuos kannattaa ja tää on ollu unohtumaton kokemus, josta oon saanu enemmän ku olisin voinu odottaakkaan. Mulla on oikeesti toinen koti täällä.

We are family

Niiku jo edellisessä postauksessa kerroin olin Karlsruhessa Nicolinan synttäreillä vaihtareiden kanssa. Oltiin myös vähän aikaa sitte samalla porukalla Insel Mainaulla Bodenseellä ja siellä nähtiin oikeesti koko porukan kanssa viimestä kertaa Saksassa. Must on nii hauska miettii sitä kuinka erilaisia me kaikki oikeestaan ollaan, mut kuitenki meistä on tän vuoden aikana tullu ku yks iso perhe ja oon tosi ilonen, et oon saanu jakaa tän vuoden nii mahtavien ihmisten kanssa. On ollu nii helpottavaa, et on voinu jutella muiden vaihtarien kanssa koska ne oikeesti ymmärtää nää ongelmat täällä parhaiten. Saattaa tulla jopa vähä ikävä tätä sekopäistä porukkaa. Tässä SSYL vaihtarit 11/12 ♥

1 month left

Oon nyt ollu tässä viikon jo lomalla, ei kesälomalla vaan Pfingstferienil! Näillä alkaa kesäloma vasta heinäkuun lopussa, joten meillä on täällä nyt kahden viikon loma. Ihan hullua ajatella, et kuukauden päästä oon nukkumassa kotona ekaa kertaa taas omassa sängyssä. Ei sitä vaan tajua vaikka kuinka yrittäis kuvitella, et millasta se sitte on.
Tulin just kotiin järjveltä, jossa oltiin taas kavereiden kanssa viettämässä iltaa. Ja torstai ja perjantai meni Karlsruhessa Nicolinan synttäreillä ja nähtiin vikaa kertaa meidän vaihtariporukan kanssa. Muuten oon nyt lomalla ollu äitin kanssa vähän vaeltamassa ja nähny kavereita. Oon ottanu viimeviikkoina niin paljo kuvia, et pitää jossain välissä yrittää saada edes osaa niistä tänne :)

Hauskaa kesäloman alkua kaikille ja onnea kaikille uusille ylioppilaille !

 Musta oli lehdessä haastattelu viime viikolla, jossa kerrottiin mun vuodesta täällä, koulusta suomessa ja mun host-perheestä. Tänää sain sit tossa puhelin, että Hinterzarteniin haluttais järjestää peruskoulu tavallaan Suomenlailla ja mua pyydettiin sinne pitämään sen hallinnolle jne. esitelmä... Pitää kattoo missä vaiheessa saan sellasenki kasaan.

 Mutta nyt meen Freiburgiin ja kasilta alkaa esitys ! Yritän vielä päästä siellä kampaajalle laittamaan letit päähän (siis sellaset pienet tohon sivulle).
 Wish me luck

"Landei"

‎"A year has passed and now we stand on the brink, of returning to a world where we are surrounded by the paradox of everything and yet nothing being the same.In a couple of weeks we will reluctantly give our hugs and, fighting the tears,we will say goodbye to people who were once just names on a sheet of paper to return to people that we hugged and fought tears to say goodbye to before we ever left.We will leave our best friends to return to our best friends.We will go back to the places we came from, and go back to the same things we did last summer and every summer before.We will come into town on that same familiar road, and even though it has been months, it will seem like only yesterday.As you walk into your old bedroom, every emotion will pass through you as you reflect on the way your life has changed and the person you have become.You suddenly realize that the things that were most important to you a year ago don't seem to matter so much anymore, and the things you hold highest now, no one at home will completely understand.Who will you call first?What will you do your first weekend home with your friends?Where are you going to work?Who will be at the party Saturday night?What has everyone been up to in the past few months?Who from school will you keep in touch with?How long before you actually start missing people barging in without calling or knocking?Then you start to realize how much things have changed, and you realize the hardest part of being an exchange student is balancing the two completely different worlds you now live in, trying desperately to hold on to everything all the while trying to figure out what you have to leave behind.We now know the meaning of true friendship.We know who we have kept in touch with over the past year and who we hold dearest to our hearts.We've left our worlds to deal with the real world.We've had our hearts broken, we've fallen in love, we've helped our best friends overcome eating disorders, depression, stress, and death. We've lit candles at the grotto and we've stayed up all night on the phone just to talk to a friend in need.There have been times when we've felt so helpless being hours away from home when we know our families or friends needed us the most, and there are times when we know we have made a difference.Just weeks from now we will leave.Just weeks from now we take down our pictures, and pack up our clothes.No more going next door to do nothing for hours on end. We will leave our friends whose random e-mails and phone calls will bring us to laughter and tears this summer, and hopefully years to come.We will take our memories and dreams and put them away for now, saving them for our return to this world.Just weeks from now we will arrive.Just weeks from now we will unpack our bags and have dinner with our families. We will drive over to our best friend's house and do nothing for hours on end.We will return to the same friends whose random emails and phone calls have brought us to laughter and tears over the year.We will unpack old dreams and memories that have been put away for the past year.In just weeks we will dig deep inside to find the strength and conviction to adjust to change and still keep each other close.And somehow, in some way, we will find our place between these two worlds.In just weeks.Are you ready?"....


Kävin tänään lukemassa Tuan blogia ja löysin sieltä tän tekstin ja mun on vaan pakko sanoa, etten todellakaan tiiä oonko valmis. Tällä hetkellä oon laittanu suuren osan mun energiasta tän viikonlopun tanssiesitysten (joista oon tosi innoissani!!!) treeneihin ja yrittäny keskittyy siihen ja laittaa muut ajatukset sivuun. Kuitenki mun päässä pyörii koko ajan ajatukset kotiin lähdöstä, läksiäisitä joihin oon jo kutsunu ihmisiä ja siitä, miten voisin nauttia tästä viimesestä kuukaudesta täällä.

Oon vaa tällä hetkellä tosi onnellinen täällä ja musta on ehkä jopa saattanu tulla vähän "landei" eli maalaisjuntti hah. Ei vaa kyl mä silti sanoisin et oon enemmä kaupunkityyppi, mut Schwarzwald on niin kaunis alue ja hyvä paikka asua, joten nää ihmiset saa kutsua itteensä "Landeiereiks" ihan ylpeenä ! 
Schwarzwaldista alueena oon varmaan puhunu aika vähä, vaikka se onki ollu tosi merkittävä tekijä mun vuodesta täällä. Täällä liikkuu osittain aika paljon turisteja tosin enimmäkseen Aasiasta ja amerikkalaisia, mut suosittelisin tätä myös lämpimästi esimerkiks suomalaisille. Schwarzwaldissa on tosi paljo perinteitä ja kulttuuria ; Fasnacht, puhallinorkesterit, ruoka, vaatteet ja ihan elämäntavatkin ja mulla tulee sitä kaikkea tosi ikävä. Okei vähiten ehkä puhallinsoittimia, koska viimeks tänään heräsin siihen ku host-iskä soitti torvea, mutta pakko kai sitä on myöntää, että viimeks lauantaina fiilistelin täysillä Löffingenin Narrenmarschia puhallinsoitinkonsertissa. Siinä vaan on sellanen tietty fiilis.


Päivittelen taas uudestaan enemmällä ajalla! Huomenna meen ensin Michaelan kanssa Titiseehen ostamaan tuliaisia ja kahvittelemaan ja illalla on esitys ! Jännittääää, tai no oikeestaan ei kauheesti. 


Gute Nacht ! ♥

Berlin

Hei! Pahoittelen heti tähän alkuun sitä, etten oo melkeen kuukauteen kirjotellut mitään. Ei oo vaan ollut mikään kirjotusfiilis ja aikaki on menny nii nopeesi.Täs viimeaikoina on tapahtunu vaikka mitä, tai no ainoa suuri asia oli, et käytiin yh:n ryhmän kanssa Berliinissä, josta tuun nyt kirjottamaan. Muuten oon vaan pyörinyt täällä kavereiden kanssa,käyny shoppailemassa Strasbourgissa ja käväsin Ranskassa perheen kanssa, mut niistä laitan kuvia myöhemmin.

Oltiin siis Berliinissä 25-28.4 ja oli tosi raskas, mut hyvä reissu ! Kerroin jo, et se oli opintomatka yhteiskuntaopin ryhmän kanssa se kuvaa aika hyvin koko matkaa. Käytiin eri ministeriöissä, Bundestagissa, Budesratissa, vanhan muurin luona (jossa meillä oli opaskiertue), holokaustimuistomerkin luona, poliittisesti suuntautuneessa kabareessa... Eli meidän aikataulu oli aika tiukka. Oon enimmäksee nähny Berliinistä tätä poliittista puolta, mut siitä mitä siinä kävellessä ja kierrellessä näki nii Berlini on tosi hieno kaupunki. Ei samalla tavalla hieno ja kaunis ku esimerkiksi Pariisi, mut silti siinä on tietty vivahde jostä mä tykkäsin tosi paljo ja pidemmän päälle viihtyisin siellä itseasias varmasti paljon paremmin kuin Pariisissa.

Oli ihana tutustua siellä joihinki ihmisiin paljo paremmin ja mun mielipiteet tietyistä ihmisistä muuttu ihan täysin. Ehdin myös keskiviikkona näkemään Felixiä, joka muutti täältä etelästä Berliiniin alkutalvesta. Perjantai iltana meillä oli vapaaata ja ehittiin myös chillailemaan porukalla. Käytiin ensin shoppailemassa ja myöhemmin istuttiin iltaa Spreen varrella ja jatkot oli hotellin kattoterassilla. Laitan tällä kertaa kaikki kuvat tähän samalla kertaa, toivottavasti tästä ei tuu liian pitkä!

Ensimmäinen ilta Fabianin, Felixin, Magnuksen ja Julian kanssa

kattoterassin näkymä

Holokausti museo

Bundesrat

Oon muute alle kahden kuukauden päästä jo kotona ! Panic. No, mut siis oon tosi ilonen, et lähin mukaan Berliiniin. Olis jälkeenpäin harmittanu varmaan tosi paljon, jos en olis lähteny. Nyt meen tästä nukkumaan ja päivittelen lisää tässä lähipäivinä! Jos en oo kauheen laiska niin ehkä jopa huomenna! Hyvää yötä kaikille ♥